Ilmanpitävien rakenteiden ja liitosten toteutus kivitaloissa
Hyvän ilmanpitävyyden saavuttamiseksi olennaista on yksittäisten rakennusten kohdekohtainen suunnittelu sekä tiivistystöiden huolellinen toteutus rakennusaikana.
Tutkimusten mukaan suurin osa ilmavuotokohdista on eri rakenneosien (ulkoseinä, yläpohja, alapohja, välipohja, ikkunat, ovet) välisissä liitoskohdissa sekä läpivientien kohdalla. Rakennuksen ilmanpitävyyden kannalta onkin olennaista, että eri rakenneosien ilmansulut liittyvät toisiinsa ja ilmanpitävä kerros jatkuu yhtenäisenä koko rakennusvaipan yli.
Rungon suuret muodonmuutokset (taipumat, painumat, lämpö- ja kosteusliikkeet) ja sekarakenteet, kuten puurankarakenteiden ja kivirakenteiden väliset liitokset voivat erityisesti hankaloittaa ilmanpitävien detaljien suunnittelua. Ilmanpitävyyden toteuttamiseen käytettyjen ratkaisujen ja materiaalien tulee säilyä ilmanpitävinä koko rakennuksen käyttöiän ajan. Erityisesti rakenneosien välisissä liitoksissa ja muissa piiloon jäävissä ratkaisuissa tulee pyrkiä varmistamaan pitkäaikaiskestävyys, koska myöhemmin ratkaisujen parantaminen edellyttää rakenteiden avaamista.
Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) ja Teknillisen korkeakoulun (TKK) AISE-tutkimushankkeessa kehitettiin ohjeita ilmanpitävien rakenteiden ja liitosten toteuttamiseksi asuinrakennuksissa. Esitetyt rakenneratkaisut on kehitetty TTY:n tutkijoista kootun asiantuntijaryhmän toimesta ja niitä ovat kommentoineet rakennusalan asiantuntijat AISE-tutkimushankkeen johtoryhmässä.
Oheiseen pdf-tiedostoon on koottu kivitaloja koskevat ohjeistukset laadukkaiden tiiviiden rakenneratkaisujen tekoon.