Lämmin talo asumisen sivutuotteena

Energiatehokkuus syntyy rakennuksen kaikista osista. Onnistuneessa passiivitalossa energiatehokkuutta ajatellaan kokonaisvaltaisesti.

Tiiviissä yhteistyössä toimivalla, huolellisella työryhmällä on suuri merkitys passiivitaloa rakennettaessa.

Energiatehokkuus ei synny optimoimalla erillisiä rakennusosia, vaan arkkitehtuuristen ratkaisujen sekä rakenne- ja taloteknisten järjestelmien toimiessa hyvin yhdessä. Energiatehokkuuteen vaikuttavat tekijät ovat voimakkaasti riippuvia toisistaan.

Vaipparakenne, ilmanpitävyys ja lämmön talteenotto ollennaisia

Passiivitalossa on hyvin eristetyt vaipparakenteet, hyvä ilmanpitävyys sekä tehokas ilmanvaihdon lämmön talteenotto. Olennaista on myös auringosta, ihmisistä ja sähkölaitteista saatavan ilmaislämmön hyödyntäminen.

Energiatehokkuuden tavoitteet pitää määritellä selvästi jo hankkeen alusta lähtien. Lopputuloksen laatuvaatimuksen pitää olla kaikilla tiedossa.

Oikein suunniteltu ja suunnattu rakennus kuluttaa vähemmän energiaa.

Suomalainen passiivitalo

Suomen ilmastoon rakennettava passiivitalo määritellään sen tilojen lämmitysenergian tarpeen, primäärienergiantarpeen ja rakennuksen ulkovaipan lämpöteknistä laatua käytännössä kuvaavan ulkovaipan ilmanpitävyyden (n50arvo) perusteella seuraavasti:

Tilojen laskennallinen lämmityksen energiantarve on 20–30 kWh/m2.

Rakennuksen laskennallinen primäärienergian kokonaistarve on 130–140 kWh/m2.

Rakennuksen mitattu ilmavuotoluku on n. 50 ≤ 0,6 1/h.

Koska eri energialähteiden primäärienergiakertoimia ei ole määritelty riittävästi, on primäärienergiavaatimuksen todentaminen toistaiseksi hankalaa.

Lataa tästä pdf-muodossa LVI-suunnitteluohje passiiviharkkotalolle.