Väriä ja vapautta rappauksella
 |
Rappaus on satoja vuosia vanha menetelmä julkisivun pintakäsittelyyn. Käsityöhön perustava rappausperinne uhkasi katketa 1960-luvulla teollisen rakentamisen yleistyessä, mutta koneelliset rappausmenetelmät toivat siihen uutta intoa 1980-luvulla.
Kivirakentaminen ja rappaus kulkevat käsi kädessä, vaikka rapatun julkisivun voi toteuttaa myös puurunkoiseen taloon.
– Teknisestihän rappauksella useimmiten suojataan muuraus. Lisäksi se antaa useita mahdollisuuksia rakennuksen suunnitteluun ja arkkitehtonisen ilmeen korostamiseen. Rappaus on myös hyvä keino jäsentää rakennuksen massoittelua, arkkitehti SAFA Tapio Saarelainen Arkkitehtiryhmä A6 Oy:stä sanoo.
Värikäs rappaus
Arkkitehti SAFA Hanna Euron mukaan värien käyttö on yksi rappauksen parhaista puolista.
– Rappaus on myös ajaton. Se ei sido rakennusta ulkonäöllisesti aikaan samalla tavalla kuin muut julkisivuratkaisut, Helin & Co Arkkitehdeissä työskentelevä Euro sanoo.
– Koska julkisivun mittamaailmaa ei ole sidottu, rappaus vapauttaa suunnittelua, Euron kollega Satu Jaatinen lisää.
Suomessa värien käyttö on vielä varovaista ja perinteistä.
– Lähtökohtana ovat ympäristöön sopeutuvat rauhalliset perussävyt. Suomalaiset pientalot ovat monesti kellertäviä, mutta rohkeampi värien käyttö on lisääntymässä, vanhempi projektiarkkitehti Ritva Mannersuo Helin & Co Arkkitehdeistä kertoo.
Rappaus on talon päällystakki
Maxit Oy Ab:n aluemyyntipäällikkö Matti Kumpulaisen mukaan hyvin tehty rappaus on pitkäikäinen, mutta ei huoltovapaa.
– Räystäiden ja syöksytorvien kunto täytyy tarkistaa ajoittain. Jos niiden taakse on vuotanut vettä, rappaus saattaa olla vaurioitunut. Vaurio pitää korjata nopeasti, ettei sen ympärillä oleva rappaus lähde tuhoutumaan.
Kumpulainen vertaa rappausta talon päällystakkiin, joka suojaa rakenteita sateelta, tuulelta, pakkaselta ja UV-säteilyltä. Rappaus ei saa olla tiivis muovikalvo, joka hylkii vettä, mutta ei hengitä. Suomen olosuhteissa rappauksen tulee kestää vaurioitumatta sadetta ja sitä seuraavaa pakkasta.
Ohutrapattu kiviseinä on turvallinen, vaikka Ruotsissa on havaittu kosteusvaurioita ohutrapatuissa puuseinissä
Ruotsissa uutisoitiin viime vuonna laajoista kosteus- ja homevauriosta uudehkojen puurakenteisten asuntojen ohutrapatuissa ulkoseinissä. Suomessa tilanne on toinen. Ohutrappausta on käytetty pääasiassa kiviseinissä, joissa ei ole kosteudelle arkoja puupohjaisia materiaaleja. Tällöin ohutrappaus toimii hyvin ja rakenne on kosteusteknisesti turvallinen.
Suomen VTT:tä vastaavan Sveriges Tekniska Forskningsinstitutin (SP) mukaan ongelmat Ruotsissa ovat koskeneet puurunkoisia ulkoseiniä, joissa on julkisivupintana ohutrappaus.
– Rakenteessa on tyypillisesti puurunkoon kiinnitetty kipsilevy sekä tuulensuojalevyksi että sisäpintaan. Kipsilevyn pintarakenne sisältää paperia, joka on altis materiaali kosteusvaurioille, maxit Oy:n kehityspäällikkö Aila Alakulju sanoo.
On ilmeistä, että Ruotsissa käytetyt ohutrappausrakenteet ovat olleet liian tiiviitä. Sisään päässyt kosteus ei ole poistunut, ja kosteudelle arat materiaalit ovat vaurioituneet.
 Virheellinen ikkunapellitys, josta sadevesi pääsee rakenteeseen.
|
Eristeenkin oltava hengittävä
Rakentamisen ensimmäinen virhe tapahtuu Alakuljun mukaan usein siinä, että elementit varastoidaan työmaalla ilman kunnollista suojausta. Jos ne kastuvat, kuivuminen on hidasta.
Ruotsissa käytetään ohutlämpörappauksissa EPS:ää ja jonkin verran mineraalivillaa. Alakuljun mukaan mineraalivillaeristeisestä seinästä kosteus poistuu selvästi nopeammin kuin EPS:llä eristetystä.
– Suomessa ohutlämpörappausta on käytetty jonkin verran puurunkoisissa omakotitaloissa, mutta niissä lämmöneristeenä on aina suositeltu mineraalivillaa.
Suomessa hengittäviä pinnoitteita
Ruotsissa ohutrappausseinissä on käytetty usein myös tiiviitä pinnoitteita. Syynä on ollut hengittäviä pinnoitteita halvempi hinta.
– Suomessa maxit on painottanut, että rappauksiin ei suunnitella eikä käytetä tiiviitä pinnoitteita. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta Suomessa käytetyt rappauslaastit ja pinnoitteet päästävät kosteuden poistumaan, jolloin seinärakenne pysyy terveenä ja on pitkäikäinen, Alakulju toteaa.
Kivi kestää kosteutta puuta paremmin
– Kivipohjaiset materiaalit ovat kosteuden kannalta huomattavasti turvallisempia, koska niissä ei ole helposti kosteudesta vaurioituvia puupohjaisia materiaaleja edistämässä homeen kasvua, Alakulju sanoo.
Hän muistuttaa, että kaikkiin rakenteisiin voi kuitenkin ajan mittaan syntyä vähäistä kasvustoa ulkopintaan. Nykyaikaisille hyvin lämpöä eristäville rakenteille on tyypillistä, että rakenteiden ulko-osissa vallitsevat ulkoilman kosteusolosuhteet. Tällöin kasvusto on normaalia, eikä rakennetta tule luokitella virheelliseksi tai vaurioituneeksi.
Kokemukset Suomessa
Perinteisiä kolmikerroseristerappauksia, ns. paksuja rappauksia, on tehty hyvin kokemuksin Suomessa 30 vuoden ajan. Ensimmäiset ohutlämpörappaukset Suomessa tehtiin noin 20 vuotta sitten. Yleisemmin menetelmä tuli kuitenkin käyttöön noin 10 vuotta sitten ja sen käyttö on lisääntynyt voimakkaasti.
Menetelmä sopii sekä uudis- että korjausrakentamiseen. Suomessa rappauksen alla kerrostaloissa on yleensä betonia ja pientaloissa harkkoa tai tiiltä.
Teksti: Leena-Kaisa Simola, Sampsa Heilä
Kuvat: Hannu Koivisto, Aila Alakulju
Artikkelit perustuvat Kivestä Muuraamalla -lehdessä syksyllä 2008 julkaistuihin.